Omituista pankkitoimintaa

Olen joutunut enevissä määrin perehtymään Kanadalaiseen pankkisysteemiin, joka kaikessa monimutkaisuudessaan jo melko hupaisa. Eilen yritin maksaa ensimmäisen kerran sähkölaskua, ja minulle kerrottiin voitonriemuisena, että laskun voi maksaa nykyään internetissä. No, ryhdyn toimeen ja saan kirjauduttua nettipankkiin. Saajan nimen jälkeen ikkuna kysyy saajan tilinumeroa, ja ajattelen että hehee tämähän on helppoa, tuossahan se lukee laskussa. Syötän tilinumeron ja summan, jonka jälkeen minua kiitetään maksusta.
Olen tyytyväinen noin minuutin ajan, kunnes tajuan että en syöttänyt viitenumeroa mihinkään kohtaan. Etsin sitä laskusta, ei löydy. Olen myös vakuuttunut, että sitä ei kysytty missään luukussa. Soitan Matille, joka selvittää minulle, että laskussa oleva tilinumero on meidän. En ymmärrä. Miten he saivat tietää meidän tilinumeron ja maksoinko laskun summan Matin tilille? Ei, kun sähköyhtiöllä on oma tili jokaiselle asiakkaalle. Tämä kuulemma helpottaa kaikkien elämää siten, että kuka tahansa voi maksaa laskun. Hämmästyttävän epäloogista.
Hassua on myös muuten se, että kun soittaa pankkiin, ei käytetän mitään tunnuksia, vaan asiakaspalvelutyyppi viettää pari minuuttia kyselemällä tietokoneen arpomia henkilö- ja tilitietokysymyksiä, joilla varmistetaan soittajan henkilöllisyys. Se tuntuu itse asiassa aika mukavalta, kun saa luotua ikään kuin henkilöhtaisen pankkikontaktin. Mutta ehkä kuitenkin kannatan tehokkuutta enemmän kuin inhimillisyyttä, ainakin jokapäiväisissä pankkiasioissa.

Klassikko

(update 29.8.2006)

...näin väitti Porthanian vasta-avatussa Unicafessa jaettava flyeri. Olenko ainoa, vai ontuuko tuo slogan jotenkin? Iroaniaa unicafe-laatua kohtaan, vai vain tämän hetken tyypillisintä toteamuslause-iskee-parhaiten-mainosretoriikkaa, joka saa sanotun kuulostamaan niin tyylikkäältä?

Porthania on avaramman ja valoisamman oloinen. Puhtaat pinnat ja kuuleman mukaan täysin uusitut wc-tilat. Päivittelimme lounaan ääressä, että sinne meni kasa akateemista historiaa, kun vanhat vessakirjoitukset katosivat jätelavalle.

Samana päivänä puitiin mediassa laajasti hallituksen budjettiesitystä. Opiskelijoiden olojen parantamiseen oli varattu 0 euroa. Porthaniassa asiasta oltiin luonnollisesti pöyristyneitä. YLEn uutiset olivat paikalla tekemässä haastattelua, linkin takaa pits vielä löytyä (viime torstain uutiset, jossain puolen välin tienoilla). Aki kieltäytyi kommentoimasta asemaansa vedoten, mä tietämättömyyttäni, mutta onneksi joku oli saanut suunsa auki. Ja joo, vilahdetaan me siinä ruokajonossa taustalla kun jotain SYL(?) in tyyppiä haastatellaan.

Viime viikolla oli taiteiden yö. Käytiin porukalla katsomassa PMMP. Paikalla olleista n. 80 % oli naisia, mutta kyllä seurueeseen kuuluneet pojatkin tyttöenergiasta innostuivat. Uuden levyn pitäisi ilmestyä lähiaikoina, ja ainakin ennakolta kuullut punkrepäisyt "älä puhu jollet osaa" ja "kaikki miehet on rottii" vakuuttivat. Haastan muuten pastorin analysoimaan PMMP:n sanoitusten kristillisiä viittauksia ja merkityksiä.

Suomessa on elokuu parhaimmillaan. Illat on lämpimiä vaikka pimeää tulee taas aikaisemmin. Lauantaiyönä kotiin polkiessa ei tunnelmaa haitanneet edes tuhannet humalaiset teinit, jotka yrittivät selviytyä Kaisaniemen konsertista kotiin. Ihan söpöjähän ne.

Vapaakelluntaa

Vaarallinen elämä

Luin muutama päivä sitten paikallista City-lehden kloonia Fast Forwardia, josssa oli pieni juttu asuinalueestamme. Lähikiskamme, Calamata Groceriesin, omistajaa haastateltiin alueen huumeongelmasta. Kiskan asiakkaita on uhattu puukolla, hyllyjen väliin pissattu, ja omistajan äiti ei enää uskalla tulla käymään. Voi voi. Olen kyllä havainnut, että ympäristössä hiippailee kaikenlaisia epämääräisiä tyyppejä ja että kodittomia on melkein joka kadunkulmassa, mutta en ollut aiemmin kiinnittänyt huomiota siihen mitä monet edellämämainituista puuhavat. Matt kertoi istuneensa meidän parvekkeella, kun takakujalle ilmestyi kaksi nuorta kundia, jotka alkoivat kaikessa rauhassa poltelttelemaan crackia. Toinen katseli hieman huolissaan ympärilleen, mutta kun näki Matin parvekkeella, tyytyi vain vilkuttamaan. Uskon, että asian mittakaavaa liioitellaan tahallisesti tiedoitusvälineissä, mutta olen kuitenkin ruvennut entistä päättäväisemmin kävelemään kadulla ihmisten ohi enkä kulje takapihan kautta.
Vakkarikodittoman kärryt kolistelevat täynnä pulloja takakujaa pitkin joka aamu kello kolmen ja neljän välillä. Kohta varmaan havahdun hereille, jos kärryt _eivät_ herätä minua katsomaan kelloa ja toteamaan, että ah vielä saa nukkua.

P.S. Ei ollut vielä kuvaa varastossa itse takapihasta, joten parvekepanorama saa kelvata.

Kuvia: Summer of Rock 2006 & Purjehdus Merellellä

Selvennykseksi; Simon vene, jolla taannoin purjehdimme, on nimeltään Merelle (hah, pun definitely intended). Veneellä on vaikea olla ilman että ois kalja kädessä. Se on vaan lähes mahdotonta.

Klaukkalan sydänmailla kesäillan rauha oli rikkumaton kunnes navetassa pääsi rock&roll valloilleen...

Oville pääsi muodostumaan jono. "Imagojono", täsmensi portsari.
Juholla oli keikalla päässään pyyhe. Hyvältä se silti kuulosti!

Na-na-naa-naa, naa-naa, na-na-na-na-naa-naa

Juicy!
Nelosella kesäkuusta pyörinyt Desperate Housewiwesin toisen tuotantokauden mainostunnari jää päähän kuin Mikan faijan BMW. Lisäsin shaibesti käännetyt Täydelliset vaimot linkkilistaan, koska kaikkihan sitä katsoo. Jep jep, koukussa ollaan.


ps. ABC:n sivuilla voi tehdä Desperate Housewiwes-testin. Mä olin Bree. Pöyristyttävää!

Kalajuttu

Viikonlopun bileet kuulostavat kovin hienoilta ja kesaisilta. Tuli mieleen se Lostarikeikka kun kaadoit paalleni tuopillisen vetta tanssipostimerkilla keikkuessamme, enka edes huomannut. Olin niin hikinen. Kotimatkalla kavit uimassa Kekkiksella, ma en voinut kun oli korva tulehtunut, hitto.

Vietimme Matin kanssa rentouduimme koko viikonlopun mokilla. Kavin snorkkeloimassa markapuvussa, ja heti minuutin vedessaolon jalkeen jarven jattilaishauki mollotti jo suoraan alapuolellani. Vetta oli vain noin metri, joten meinasi jopa paatunutta vesitieteilijaa hirvittaa, kun kyrmyleuka tuijotteli niin lahelta. Olisi siita saanut kanteleen poikineen, ja hyvat savelet kans. Ehdin siina virran vietavana miettia Iltasanomien kesa-artikkelia muutaman vuoden takaa, jossa kuvattiin miten pikkupojan varvas oli joutunut hauen puraisemaksi. Ja niin, kieltamatta myos tappajahain tunnari alkoi soida paassa, sydamen pampatuksen tahdissa. Lopulta hra. tahi rva. hauki paatti poistua paikalta tyylikkaasti peruuuttaen. Muutaman minuutin kuluttua ja hengityksen tasaannuttua kohtasin kymmenia ahvenia, hienoja ja vikkelia nekin.

Jetlaaki on tasaantunut, eika olo ole enaa niin epatoivoinen kaikkien tyojuttujen seassa. Nyt pystyn jo keskittymaan yhteen asiaan kauemmin kuin viisi sekuntia. Auttaa muuten kummasti.

Kekkonen ja Klaukkala

Perjantai-iltana juhlittiin Antin kandia ja herran siirtymistä TAIKin huomaan maisteriohjelmaa suorittamaan. Kuohuviiniä kului ja donky-conga paukkasi Olarissa puolille öin. Jatkoimme keskustaan ja pilkun jälkeen vielä Kekkoseen uimaan vierailemassa olleen kanadalaisen Heatherin kauhuksi. Vaikka Kekkosessa on ennenkin pulikoitu, en ole koskaan todistanut tällaista massauintia. Olisikohan meitä ollut kymmenisen laskuhumalaista juhlijaa vedessä yhtä aikaa? Reissusta on myös kuvia, mutta päätin laittaa tuon diskreetimmän otoksen tähän (lainattu Helsingin kaupungin taidemuseon sivuilta). Tuolla siis oltiin, neljältä lauantaiaamuna.

Lauantaina järjestettiin "Summer of Rock '06" Suomen Klaukkalassa. VIP-festarit kavereille maatalon navetan vintillä, keikalla Pohjois Korea, Clementine, Clifton Sextet ja The Allahs. Ei pidä antaa vaatimattomilta kuulostavien puitteiden hämätä, sillä kyseessä olivat kyllä kesän ehkä parhaat bileet. Kuin Roskilde, mutta pienoiskoossa. Veneenrakentaja ystävineen oli tuunannut navetan keikkakuntoon. Äänentoisto oli kuin Tavastialla ikään ja valot loivat tunnelman kohdalleen illan pimetessä. Grilli pysyi kuumana koko yön ja anniskelu pelasi omin avuin. Yritän pistää muutaman kuvan tapahtumasta piakkoin.

Harmittaa suuresti, että olen näköjään tänä kesänä missannut monta Cliftonin keikkaa. Bändi toimii melkein paremmin livenä kuin levyllä. Biisit toki sujuvat molempina versioina, joten toivottavasti uusi levy saadaan purkkiin pian. Uudet kappaleet ainakin vakuuttivat. Onkohan Cliftonista tullut vähän iloisempi? Ihan kuin ranteita olisi viillelty enemmän ensimmäisillä EP:illä.

Clementinea (taipuuko se noin?) oli myös erittäin miellyttävää kuunnella. Hauskoja sanoituksia sekä kauniita sovituksia, ja Petran ääni kruunaa koko setin.

Pistetään tähän vielä lainaus Cliftoneiden biisistä "Kenen luona olit yötä?" Tällaista kuunnellessa oikein toivoo, että sataisi ja myrskyäisi, rakas olisi juuri jättänyt ja muutenkin menisi päin sirkkeliä.

"
ja koko maailma nauraa
heittää haavoihin suolaa
ettei voi lakata nuolemasta
teen lauluja erosta ja kuolemasta
ja hymyilen hiljaa
"

Oooh!

Fire!

Aamulla töihin lähtiessä Töölön kaduilla tuntui savun haju. Radio Helsinki kertoi, että se johtuu tästä.

Makasiinien palosta lähtien tuliuutisiin on kiinnittänyt enemmän huomiota; Suomessa on tuntunut palavan koko ajan jossakin, tahallisesti sytytettynä tai muuten vaan. Poikkeuksellisen kuuma ja kuiva kesä on auttanut asiaa. Mietityttää myös, että onko paloja ollut oikeasti enemmän, vai olivatko makasiinien palo se kimmoke, joka sai median uutisoimaan tulipaloista isommin.

Pitäjänmäessä työpaikan ikkuna sijaitsee viidennessä kerroksessa. Ilma on pilvetön, mutta näkyvyys on hiukan utuinen. Savumerkkejä itärajan takaa?

Kallioon mä tahdon niin taas uudestaan

Tuossa noin, tasan keskellä kuvaa, oksennuksen vihreillä ikkunanpielillä varustettuna, menneisyyden unelmakoti, maailmanpyörästä katsottuna.

A live

Behold! She is still alive after a horrific 32-hour hippety-hop-around-the-globe. And even managed to recover lost baggage after 12 hours of the arrival. *Clap clap clap*

Novelties provided by this trip:
- Dusseldorf and Las Vegas airports
- Thunderstorm (2 pcs) and forest fire (1 pcs) from above
- Las Vegas hotels along the strip from above, twice
- A drunken lady not getting in trouble by calling the stewardess Biootch, three times, loud

Not so much. Honestly, next time I will take the shortest possible route, no matter what the cost.

Poljaa kun taalla toissa ei saa aakkosia paalle. Joka tapauksessa, lupaan toimittaa intel letkuelleja postauksia heti kun aivoni jalleen toimivat.