Kuinka kiilasin presidentin ja muita kertomuksia
Pitkän tauon jälkeen olen päättänyt panostaa otsikoihin, niillä se lukijan huomio saadaan kiinnitettyä.
***
Koska kaikki kuitenkin jo tietävät että olen raskaana, voin ihan hyvin avautua aiheesta täälläkin. Jos hiljaiselo muiden somapurelaisten taholta jatkuu, tästä voi tulla raskausblogi, ja sitten sitä vasta kusessa ollaankin. Voin saman tien myydä sieluni pampersille ja painua helistimeen keskustelemaan muiden heinähellanlettasten ryhmän jäsenten kanssa. Syyttäkää sitten vain itseänne.
Joka tapauksessa pieniä huomioita raskaudesta teille muille, jotka ette vielä tätä siunattua tilaa ole kokeneet tai ehkä ette koskaan ole kokemassakaan. Teaserina voin paljastaa, että jos raskausjutut ei kiinnosta, tarina presidentin kiilaamisesta löytyy ihan tekstin lopusta.
Huomio 1. Raskaus ei kestä yhdeksää kuukautta, vaan lähes kymmenen. Ainakin sen laskukaavan mukaan, jolla on väliä. Kun toimii ihmisen alun asuntona, on pienemmillä aikajaksoilla suurempi merkitys, eikä kukaan raskaana oleva ei mieti monennellako kuulla ollaan menossa. Puhutaan viikoista. Niinpä se raskausblogeissa ja -kirjoituksissa näkyvä rv (=RaskausViikko) tarkoittaa monennellako viikolla raskaus on parhaillaan menossa. Ja raskaus lasketaan alkaneeksi, hieman nyrjähtäneesti, tulevan äidin viimeisimpien kuukautisten alkamispäivästä. Tuohon päivämäärään lisätään 40 viikkoa (HUOM, 40 vkoa = 10 KUUKAUTTA) ja meillä on la, eli Laskettu Aika. Todellisuudessa hedelmöittyminen tapahtuu keskimäärin pari viikkoa edellisten kuukautisten alkamisen jälkeen, mutta kun sitä ajankohtaa on niin vaikea määrittää (riippuu ovuloinnista ja siitä miten sissejä siittiöt on). Todellisuudessakin raskaus kestää siis noin 38 vkoa, eli 9½ kuukautta.
Ja niiden viikkojen merkintäkaava (esim. meitsillä nyt) on rv 17+4, eli 18. raskausviikko menossa. Multa meni pari rv:tä tämän setvimiseen...
Huomio 2. Kaikki on täysin uutta. Huolimatta laajasta lukemisesta ja muusta tiedon hankinnasta juuri mikään tässä touhussa ei ole tuttua. Onneksi kroppa tuntuu tietävän mitä tehdä, mutta en välttämättä osaa tulkita edes sitä oikein. Esimerkki: Olin viikonloppuna flunssavatsatautimigreeni-kohtauksessa, ja soitin terveysneuvontaan (mahtava palvelu muuten) kysyäkseni mitä kantsis tehdä. Täti oli oikein ystävällinen, avulias ja asiantunteva, mutta halusi myös mm. tietää onko ollut supistuksia. Täh. En minä tiedä. Ei ole koskaan ollut. Kai. Vatsaan sattui välillä, mutta että supistaako.. Paha sanoa. Täti käski ottaa lisää parasetamolia ja soittaa lääkäriin aamulla jos ei parane. Paranihan se.
Näin, olkoon siinä tämän kerran raskausvuodatukset.
***
Täällä on kevättä ilmassa. Aamu-unisena ulos astuessa oli miellyttävä huomata että on valoisaa ja jotenkin keväisää. Hetki vertautui päässäni eilisiltaiseen kokemukseen porkkanasta, jonka söin iltapalaksi; kokemus jonka odotin olevan ainakin lievästi epämiellyttävä, olikin positiivinen yllätys. Maukas porkkana, miellyttävä työaamu.
(Vertaus tuntui aamulla osuvammalta kuin nyt kirjoitettuna, mutta jääköön tuohon.)
***
Ja sitten. Kuinka kiilasin presidentin. Klassikkomateriaalia jo syntyessään.
Olimme eilen E. Kiisbergin kanssa parantamassa maailmaa Korjaamolla, ja matkalla kotiin pistäydyin lähikaupassa. Kassalle mennessäni lehtihyllyn eteen oli parkkeerannut kärrynsä ja itsensä joku töölöläisrouva, joka ei kassan "täällä on vapaa kassa" huhuilusta huolimatta liikkunut mihinkään. Hieman tuskastuneena (Big Love oli alkamassa) rykäisin ja sanoin "anteeksi" tädille, joka hätkähtäen väisti ja sanoi "anteeksi, menkää vain" (huomatkaa teitittely!) Niinpä marssin vapaalle kassalle ja tajusin samalla että rouvan profiili ja ääni kuului... Kenellekkäs muulle kuin rouva tasavallan presidentille. Meidän lähikaupassa! Tavaroita pakatessani varmistelin vielä havaintoa kun rouva presidentti tuli perässäni samalle kassalle. Mukana ollut turva..henkilö? (naispuolinen), pakkasi presidentin ostokset presidenttikahvipaketeista tehtyyn kauppakassiin. Mahtavaa.
Ja eikun soittoa seiskaan, kyllä tällä tarinalla tienataan!
***
Koska kaikki kuitenkin jo tietävät että olen raskaana, voin ihan hyvin avautua aiheesta täälläkin. Jos hiljaiselo muiden somapurelaisten taholta jatkuu, tästä voi tulla raskausblogi, ja sitten sitä vasta kusessa ollaankin. Voin saman tien myydä sieluni pampersille ja painua helistimeen keskustelemaan muiden heinähellanlettasten ryhmän jäsenten kanssa. Syyttäkää sitten vain itseänne.
Joka tapauksessa pieniä huomioita raskaudesta teille muille, jotka ette vielä tätä siunattua tilaa ole kokeneet tai ehkä ette koskaan ole kokemassakaan. Teaserina voin paljastaa, että jos raskausjutut ei kiinnosta, tarina presidentin kiilaamisesta löytyy ihan tekstin lopusta.
Huomio 1. Raskaus ei kestä yhdeksää kuukautta, vaan lähes kymmenen. Ainakin sen laskukaavan mukaan, jolla on väliä. Kun toimii ihmisen alun asuntona, on pienemmillä aikajaksoilla suurempi merkitys, eikä kukaan raskaana oleva ei mieti monennellako kuulla ollaan menossa. Puhutaan viikoista. Niinpä se raskausblogeissa ja -kirjoituksissa näkyvä rv (=RaskausViikko) tarkoittaa monennellako viikolla raskaus on parhaillaan menossa. Ja raskaus lasketaan alkaneeksi, hieman nyrjähtäneesti, tulevan äidin viimeisimpien kuukautisten alkamispäivästä. Tuohon päivämäärään lisätään 40 viikkoa (HUOM, 40 vkoa = 10 KUUKAUTTA) ja meillä on la, eli Laskettu Aika. Todellisuudessa hedelmöittyminen tapahtuu keskimäärin pari viikkoa edellisten kuukautisten alkamisen jälkeen, mutta kun sitä ajankohtaa on niin vaikea määrittää (riippuu ovuloinnista ja siitä miten sissejä siittiöt on). Todellisuudessakin raskaus kestää siis noin 38 vkoa, eli 9½ kuukautta.
Ja niiden viikkojen merkintäkaava (esim. meitsillä nyt) on rv 17+4, eli 18. raskausviikko menossa. Multa meni pari rv:tä tämän setvimiseen...
Huomio 2. Kaikki on täysin uutta. Huolimatta laajasta lukemisesta ja muusta tiedon hankinnasta juuri mikään tässä touhussa ei ole tuttua. Onneksi kroppa tuntuu tietävän mitä tehdä, mutta en välttämättä osaa tulkita edes sitä oikein. Esimerkki: Olin viikonloppuna flunssavatsatautimigreeni-kohtauksessa, ja soitin terveysneuvontaan (mahtava palvelu muuten) kysyäkseni mitä kantsis tehdä. Täti oli oikein ystävällinen, avulias ja asiantunteva, mutta halusi myös mm. tietää onko ollut supistuksia. Täh. En minä tiedä. Ei ole koskaan ollut. Kai. Vatsaan sattui välillä, mutta että supistaako.. Paha sanoa. Täti käski ottaa lisää parasetamolia ja soittaa lääkäriin aamulla jos ei parane. Paranihan se.
Näin, olkoon siinä tämän kerran raskausvuodatukset.
***
Täällä on kevättä ilmassa. Aamu-unisena ulos astuessa oli miellyttävä huomata että on valoisaa ja jotenkin keväisää. Hetki vertautui päässäni eilisiltaiseen kokemukseen porkkanasta, jonka söin iltapalaksi; kokemus jonka odotin olevan ainakin lievästi epämiellyttävä, olikin positiivinen yllätys. Maukas porkkana, miellyttävä työaamu.
(Vertaus tuntui aamulla osuvammalta kuin nyt kirjoitettuna, mutta jääköön tuohon.)
***
Ja sitten. Kuinka kiilasin presidentin. Klassikkomateriaalia jo syntyessään.
Olimme eilen E. Kiisbergin kanssa parantamassa maailmaa Korjaamolla, ja matkalla kotiin pistäydyin lähikaupassa. Kassalle mennessäni lehtihyllyn eteen oli parkkeerannut kärrynsä ja itsensä joku töölöläisrouva, joka ei kassan "täällä on vapaa kassa" huhuilusta huolimatta liikkunut mihinkään. Hieman tuskastuneena (Big Love oli alkamassa) rykäisin ja sanoin "anteeksi" tädille, joka hätkähtäen väisti ja sanoi "anteeksi, menkää vain" (huomatkaa teitittely!) Niinpä marssin vapaalle kassalle ja tajusin samalla että rouvan profiili ja ääni kuului... Kenellekkäs muulle kuin rouva tasavallan presidentille. Meidän lähikaupassa! Tavaroita pakatessani varmistelin vielä havaintoa kun rouva presidentti tuli perässäni samalle kassalle. Mukana ollut turva..henkilö? (naispuolinen), pakkasi presidentin ostokset presidenttikahvipaketeista tehtyyn kauppakassiin. Mahtavaa.
Ja eikun soittoa seiskaan, kyllä tällä tarinalla tienataan!
posted by zra at 8:45 am
0 Comments:
Post a Comment
<< Home