Vahingoista ja hyvästä musiikista

Koska kaikki tietävät työpäivän viimeisen tunnin olevan sitä tehokkainta työaikaa, voin hyvin käyttää tämän toiseksi viimeisen tunnin blogeiluun.

Olen tänään löytänyt uudestaan parin vuoden takaisen tuttavuuden, BBC:n nettiradio 1extran. Aseman määritelmä on "new black music" eli painopiste on linjalla hip-hop - reggae - drum&bass ja mikä ikinä sattuukaan olemaan parhaillaan kuuminta hottia. Kuulin sieltä tänään Justiniakin, eli ehkä wannabe-blackit kelpaavat myös soittolistalle (Justinin uusi what goes around-biisi on kyllä erittäin laadukas). Aseman parasta antia ovat kuitenkin juontajat, jotka ovat Juuso&Peltsi pontessiin 3 ja vielä varustettuna ihanalla brittiaksentilla. Läpät ovat huonoimmillaankin levottomia ja aiheuttavat hyvää mieltä vaikka kuinka elämä ketuttaisi. Suosittelen!

***

Sitten ne kiintiöraskausläpät.

Lähes poikkeuksetta ensimmäinen kysymys jonka ikäisemme ihmiset esittävät, kun heille on kertonut pakana-äpärän olemassaolosta, on ollut "Oliko tää niinku vah... tai siis olittekste ihan suunnitellu tätä..?" Kysymys on täysin ymmärrettävä ja varmaan itsellekin tulisi tämä näkökulma ensimmäisenä mieleen jonkun toverin kertoessa vastaavia uutisia. Pikku hiljaa olen kuitenkin kyllästynyt kysymykseen ja ruvennut ehkä hieman loukkaantumaankin siitä. Tiedän että kysyjät eivät tarkoita mitään pahaa kysymyksellään; mutta taustaoletuksina tuntuu olevan aika ikäviäkin ajatuksia.

Vahinko-kysymys oli tullut taas esille, kun eräs tuttavapiiriimme kuuluva henkilö oli filosofoinut elämän monimutkaisuutta, ajan kulumista ja ihmisten suunnitelmia oman elämänsä varalle. Käytännön esimerkki oli löytynyt minusta. "Kun sithän voi käydä niinku Saaralle ja sattua vahinko; ja sit menee koko elämä ja suunnitelmat uusiksi." En ikävä kyllä ollut paikalla, tai ehkä ihan hyvä - olisin saattanut reagoida kommentiin väkivaltaisesti. Onneksi tuleva pummitäti oli ollut läsnä ja päässyt korjaamaan väärinkäsityksiä hieman diplomaattisemmin.

Voin ehkä vain syyttää itseäni; en ole pahemmin mainostanut pakana-äpärän suunnitelmallisuudesta, vaan tuohon vahinko-kysymykseen olen vastaillut jotain ympäripyöreitä, tyyliin "no ei me sitä yritetty estääkään...". En pidä mustavalkoisesta ajatuksesta, että lapset ovat joko vahinkoja tai sitten huolellisen ja aikataulutetun suunnittelun tulos. Varsinkin kun jälkimmäinen on käytännössä mahdotonta. Nykyään perhesuunnittelu on määriteltävissä "vahinkojen" estämiseksi, onneksi vain vähemmistö ihmisistä tarvitsee aikatauluja tai lisäapua lisääntymiseen. Lapsen saantia ei voi suunnitella projektina jolla on optimaalinen suoritusajankohta, budjetti ja aikataulu; muu elämä sopeutuu lapseen, ei toisin päin. Pakana-äpärää varten ei mitattu aamulämpötiloja tai laskettu kiertoja, menemättä enempää yksityiskohtiin suunnittelu oli siis toteutuksessa niin minimissä kuin voi olla. Tämä ei silti tarkoita etteikö lapsen saamisesta olisi käyty pitkällisiä rationaalisia keskusteluja, joissa esitettiin perusteluja puolesta ja vastaan. Puolesta voitti. Ja niistä vahingoista / suunnitelmista: Tuttavaparilla meni yli vuosi ennen kuin raskaustesti näytti positiivista. Meillä ei mennyt ihan niin pitkään. Kummat suunnitteli paremmin? Tai toteutti suunnitelmiaan paremmin? Kysymykset itsessään ovat mielettömiä.

Syitä sille miksi vahinko-kysymykset tai -oletukset ovat alkaneet tuntumaan loukkaavilta on muutamia. Minut hyvin tuntevien luulisi tietävän, että tällaisia vahinkoja en sallisi itselleni tapahtuvan tässä elämän vaiheessa. Vahinko sanana viittaa negatiiviseen asiaan, jonka tapahtumista ei ole pystytty estämään tai ennakoimaan. En pidä ajatuksesta, että ystäväni tai tuttavani pitäisivät minua ihmisenä, joka ei osaisi estää tai ennakoida tällaisia tapahtumia. Jos hymyillen kerron uutista, voiko asia olla negatiivinen, vahinko? Myöskin hämmentää, että vahinko-kysymyksen jälkeen kukaan ei ole suoraan kysynyt miksi haluamme hankkia lapsia nyt. Jos kysyjä ei ymmärrä päätöstämme, vaan olettaa tapahtunutta vahingoksi, luulisi perustelujen päätökselle kiinnostavan. Aihe on samalla tabu ja toisaalta tavattoman julkinen.

Voihan myös olla, että ne kuuluisat raskausajan hormonit sekoittavat päätäni ja tekevät minusta yliherkän kaikelle arvostelulle. Silti raskaus alkaa olla yhä isompi osa (ihan konkreettisestikin ;) minua, ja kaikki sitä koskeva keskustelu ja kommentointi koskettaa myös minua, suoraan. Siksi kuulisin mielummin suoria kysymyksiä kuin latautuneita varovaisia uteluita. Ja tietysti mahdollisimman vähän kolmannen osapuolen tulkintoja omasta tilanteestani, äyh.

No joo, pitkäksi meni tämä vuodatus. Loppukevennyksenä kerrottakoon, että potkuista päätellen pakana-äpärällä on ollut nyt parina päivänä hikka. Jos se perii ko. kyvyn äidiltään, odotettavissa on hienoja äänitehosteita kerrostalokaksioomme loppukesästä!

***

Hyvästä musiikista; Von Hertzen Brothers (Band of Brothers siis, ha-ha-haa...) oli keikalla valtsikan periodibileissä perjantaina. Ensimmäistä kertaa ikinä Vanhalla oli soundit kohdallaan. Oli aihettakin, veljekset olivat kuulemma tehneet soundcheckiä kaksi tuntia. Massiivisia proge-soundeja ja kaunista melankolinaa jaksoi kevyesti kuunnella pari tuntia. Parhautta oli etenkin bändin ammattitaito; saivat koko homman kuulostamaan niin helpolta ja kevyeltä, vaikka tuollainen setti ei päästä ketään helpolla. Joutunemme hankkimaan levyn ja menemään keikalle toistekin. Olivat rakentaneet myös törkeen makeat valot! Ja paljon savua!

Sumuinen Pukinmäki päättää tällä kertaa tähän.

On maailmassa monta ihmeellista asiaa

Kuulinpas juuri mainion jutun Matin sedan vaimolta Margaretilta. Tarina kuulostaa toivottavasti todemmalta, koska osaan nimeta osan siina esiintyvista ihmisista. Margaretin sisko oli soittanut pari viikkoa sitten, ja kertonut etta hanestapa tuleekin isoaiti. No kappas, sanoi Margaret, ja kysyi etta milloin on laskettu aika. Vastaus kuului, etta kuuden viikon kuluttua. Selitys lyhyeen varoitusaikaan oli se, etta siskon tytto ei tiennyt olevansa raskaana ollenkaan, vaan oli mennyt laakariin, koska 'maha tuntui kovalta'. Tassa riittaa tietenkin paivittelemista (ja monia kysymyksia, joita en kehdannut kysya kahvipoydassa). Lopputulos on kuitenkin viela hauskempi, nimittain tyyppi X syntyi seuraavana paivana siita kun hanen olemassaolonsa oli havaittu! Siskon tyton aviomiehen piti soittaa taman toihin ja sanoa, etta juu, ei se nyt tule toihin kun me saatiin juuri vauva.

Oli uusilla vanhemmilla kuulemma ollut hieman jarjestelemista kaytannon asioissa. Ei ollut sankya, vaippoja, vaatteita, turvaistuinta jne. Nyt siskon tytto kuulemma yrittaa epatoivoisesti kelata, mita kaikkea on tullut mm. syotya ja juotua viimeisen 8 kuukauden (tai jotain, olen nyt aivan sekaisin naista laskutavoista!) aikana.

Ehka tarinan opetus on se, etta ei raskaana oleminen oikeasti tunnu yhtaan miltaan, vaan kaikki raskausmyytit ja niiden bustaukset ovat vain raskaana olevien naisten salaliitto!

mythbusting

Nelosella on pyörinyt jo jonkin aikaa mainio sarja, jossa kaksi erikoistehostenörttiä testailee erilaisia urbaaneja legendoja (voiko ihminen räjähtää jos juo liikaa hiilihappopitoista juomaa ja ruokasoodaa? kannattaako luotisateessa mennä auton taakse piiloon? - vastaukset; voi, ja ei kannata). Sarja on opettavainen ja viihdyttävä, joten ajatus raskausajan mythbusterina toimimisesta on oikein hauska.

Arkipäivän tapahtumissa ei päästä tällä viikolla lähellekkään viime viikon huippua, mutta mainittakoon että Aki törmäsi myös rva presidentin suosimassa lähikaupassa Miss Suomeen. Ko. kauppa on siis oikea julkkissaalistamo! Jatkamme tarkkailua.

***

myytti 3. -aamupahoinvointi
Amerikkalaisista komediasarjoista poiketen pahoinvointia voi ilmetä ihan kaikkina vuorokauden aikoina. Aina (useimmiten?) kyse ei ole mistään välittömästä vatsantyhjennystarpeesta, vaan pelkästä kuvotuksesta, kuin olisi koko ajan krapula. Sellainen olo siis että oksentaminen helpottaisi, mutta ei ole tapahtumassa itsestään. Kun kohtaatte raskaana olevia naisia ja haluatte osoittaa olevanne skenessä (miksi!?), kysykää siis onko ollut paha olo - yleensä. Aamu on vain pieni tilastollinen huippu.

myytti 4. - potkut
Neuvolasta saadun norjalaisen opaskirjasen mukaan pakana-äpärä on täyteen pituuteen ojentautuessaan n. 18 cm pitkä ja painaa vähän päälle 220 g. - sellainen tax-free suklaalevy siis. Minulle hengaa vatsassani fazerin sinisen kokoinen tyyppi, ja suurimmaksi osaksi voin vain aavistella mitä se siellä tekee. Joko se potkii? Liikkuuko paljon? Ei mitään havaintoa! Jotain se aina välillä tekee, tai sitten mun vatsalihakset kramppailee kun uutta massaa kerääntyy outoihin paikkoihin. Kuvittelisi että tuollaisen liikkeet huomaisi selvästi, mutta ei muuten huomaa.

***

Tänään alkoi ennakkoäänestys ja muutaman viikon kuluttua selviää ketkä johtavat maata seuraavat neljä vuotta. Omat vaalimielipiteet pähkinänkuoressa:
- SAK:n tv-mainoksen hyllyttäminen oli tyhmä päätös. Poliittinen satiiri on hieno laji, jota tyhmä kansa ei näköjään vaan tajua.
- Vaalikoneet yksinkertaistaa liikaa, mutta toisaalta tuovat politiikka lähemmäksi arkea. Valtsikalaisen ympäripyöreästi; parempi kanssa kuin ilman.
- Ennen vaaleja pitäisi toitottaa selkeämmin, että äänestämisessä on kyse omien etujen ajamisesta. Kun kivan altruistiset ihmiset äänestävät muita kivan altruistisia ihmisiä, läpi pääsee kuitenkin myös häikäilemättömiä omien etujen ajajia, jotka tallovat altruistit (kuulostaa muuten joltain sukupuuttoon kuolemaisillaan olevalta eläinlajilta tuo altruisti, dodojen ja mammuttien sukua...) jalkoihinsa. Tai lopputuloksena on harmaata kompromissipolitiikkaa, joka ei vie ketään mihinkään suuntaan. Jälkimmäinen on tosin demokratian vakio-ongelma. Kuitenkin äänestämällä vahvasti "oman" ryhmän etuja ajavaa ihmistä saadaan ainakin väkevää keskustelua aikaiseksi, ja jos kaikki lähtökohtaisesti äänestävät oman etunsa puolesta, on lopputulos demokraattisen enemmistön etujen mukainen. Tämä on nyt aika kärjistettyä, mutta imho ei vastakkainasettelun, vaan hissuttelun aika on ohi.
Tästäpä tuli aika iso pähkinä.
- Varsinaisena vaalipäivänä äänestämisessä ei ole mitään erityistä tai juhlavaa. Äänestys, vaikuttaminen on parhaimmillaan kun sen tekee muiden arkipäiväisten askareiden lomassa, kauppamatkalla vaikka. Eikö vaikuttamisen pitäisi olla osa arkea?

***

Vielä lopuksi propsit vuoden parhaalle mainoskampanjalle. "Ihminen ja haahka. Samassa kusessa" Laatua! Ja takuulla herättää ajatuksia. Jossain noista puhuttiin myös sinisimpukoista, tsekkaa ulos Kzu jos et vielä ole bongannut!