Äitiyslomapostaus
Hei toverit,
hiljaista on ollut. Onko elämämme niin tapahtumatonta ettei siitä kykene mitään kirjoittamaan? Vai olemmeko niin kiireisiä, että muutaman rivin naputtaminen tuntuu ylivoimaiselta? Vai kenties päässä ei vaan pyöri uusia ajatuksia, ainakaan sellaisia joita voi sanoiksi pukea?
Tehdäkseni aloitteen palstan aktivoitumisen puolesta kerron teille jännittävän ja mielenkiintoisen kertomuksen byrokratiasta, johon odottava nainen törmää Helsingin sairaanhoitopiirin pyörteissä.
Raskauden aikana odottavan äidin kropan hyvinvointia seurataan monenlaisin keinoin; painoa, verenpainetta ja mahan kasvua tarkkaillaan säännöllisesti. Jokaisella neuvolakäynnillä myös pitää pissiä purkkiin ja näytteestä etsitään proteiinia ja sokeria (neuvolatäti etsii, itse ei tarvitse osallistua analyysiin). Jos sokeria tai proteiinia löytyy, seuraa jatkotoimenpiteitä. Omalla kohdallani sokeriarvot ponkaisivat pari viikkoa sitten pilviin. Jatkotoimenpide; sokerirasituskoe, jossa parin tunnin välein otetaan verinäyte ja juotetaan ällöltä maistuvaa sokeriliuosta. Jos arvot ovat tässä testissä koholla, todetaan äidillä jonkin asteinen raskausajan diabetes (googlatkaa itse, siitä löytyy dataa ihan liikaakin). Ja minullahan oli koholla, kaikki testatut arvot. Hyvästi Ben&Jerry's!
Tässä vaiheessa neuvola & terveyskeskus heittivät kädet ilmaan ja ilmoittivat, että nyt asia siirtyy äitiyspoliklinikan hoidettavaksi. Sain pari sivua ruokavalio-ohjeita (ei mitään uutta, sitä jäätelöä pitää tosiaan vähentää) ja toivotuksen että äitiyspoli ottaa yhteyttä, varmaan asap kun ollaan jo näin pitkällä raskaudessa. Minullahan on laskettuun aikaan enää runsas kuukausi.
Tässä vaiheessa kertomus muuttuu yksityiskohtaiseksi, koska verenpaineeni alkoi kohota tämän tehottomuuden edessä. Yrittäkää kestää, tai hypätkää suoraan loppupäätelmiin.
Parin päivän odottelun jälkeen neuvolatäti kehoitti soittamaan polille, kun kutsua jatkotutkimuksiin ei ollut kuulunut. Tein työtä käskettyä, ja jonotin puhelimessa 15 minuuttia äitiyspolin ajanvaraukseen (ajanvaraus on mahdollista arkisin klo 14-15, ja jonot on älyttömät). Vastannut kätilö kuunteli huoleni ja pyysi odottamaan hetken, hänen täytyy konsultoida asiasta jotakuta. Puhelin meni mykäksi ja hetken kuluttua puhelu katkesi kokonaan. Eikun uudestaan jonottamaan siis. 20 minuutin jonotuksen jälkeen sama kätilö vastasi, pahoitteli tapahtunutta ja sanoi, että diabetes-kätilö soittaa minulle vielä saman päivän aikana, ja varaa minulle ajan. Mihin, se ei vieläkään selvinnyt; mahdollisesti henkilökohtaiselle juttutuokiolle ruokavaliostani, ehkä vuorokauden verensokeriseurantaan polille - ei mitn hajua.
Eikä se koskaan soittanut.
Tänään aloitin prosessin määrätietoisesti alusta. Soitin äitiyspolin päivystykseen, josta kehoittivat soittamaan äitiyspolin jollekin toiselle osastolle. Antoivat numeron. Soitin sinne. Kehoittivat soittamaan suoraan diabeteskätilölle. Antoivat numeron. Soitin sinne. Kätilö vastasi, sanoi pitävänsä lähetettäni parhaillaan kädessään mutta oli vastaanotto kesken - hän soittaa minulle myöhemmin tänään.
Sitä tässä sitten odotellaan.
Ehkä vähän tyhmänrohkeasti en ole huolissani omasta terveydestäni tai edes PÄ:n hyvinvoinnista - mikään muu seuranta-arvo ei viittaa ongelmiin, paitsi tuo sokeri. Suvussa on diabetesta ja äidilläni on myös ollut raskauden aikana sokeriarvot koholla, ilman mitään seurauksia minulle tai veljelle. Jäätelön mässäämisen lopettaminen ei paljoa kirpaise, jos sillä varmistetaan että minä ja PÄ voidaan hyvin vielä kuukausi samassa kropassa. Mutta olen todella turhautunut tähän tehottomuuteen! Ja ettei kukaan tiedä mitään! Ja että näitä puhelinnumeroita joihin olen soitellut pantataan kuin valtionsalaisuuksia, vaikka niissäkään vastanneet ihmiset eivät ole tienneet mistään mitään! Tehotonta! Tyhmää! Resurssien haaskausta!
Tarinan opetus? Ei kai yhtään mikään. Jos jotain on tässä kuluneen 8 kk:n aikana oppinut, niin että julkinen sektori kaipaa rankkaa uudistuskonsultointia. Synnytysvalmennuksessa katsoimme 80-luvulta peräisin olevia VHS-videoita, käsin kirjoitettuja ja piirrettyjä piirtoheitinkalvoja ja esitekopioita, joista puolet sivusta ei ollut kopioitunut kunnolla. Internetin hyödyntäminen perustiedon levittäjänä vähentäisi ruuhkia neuvolan ja äitiyspolin puhelintunneilla ja kerran powerpointiksi tehty valmennusshow yhdenmukaistaisi valmennukset ja varmistaisi että kaikki asiat tulee käsiteltyä (omalta valmentajaltamme oli puolet kalvoista kuulemma kadonneet jonnekin). Katsoimme sitä huonompaa synnytysvideota, kun parempi oli hajonnut kovan käytön seurauksena. Niin voi VHS-formaatille käydä.
Netti on täynnä kaikkea raskaus- ja synnytyssälää. Erityisen aktiivisia ovat keskustelupalstat - mutta voi elämä mitä älyttömyyksiä sielläkin leviää. Parhaiten luottettavan tuntuista tietoa tarjoavat yksityisten firmojen sivut, jotka samalla promoavat omia tuotteitaan. Luulisi olevan julkisen sairaanhoidon intresseissä levittää edes jotain "virallista" tietoa asiasta, josta tiedottaminen neuvolan puhelintuntien kautta kuormittaa julkista puolta huomattavasti. Mikään ei ole niin neuroottinen ja altis pseudotiedolle kuin odottava äiti.
Ehkäpä jätän tämän vaahtoamisen tällä kertaa tähän. Lupaan postata ensi kerralla jotain ihan muuta kuin raskausläppiä. Kuten otsikko kertoo, täällä ollaan nyt äitiyslomalla. Aikaa on!
Erittäin leppoisaa juhannusta kaikille!
hiljaista on ollut. Onko elämämme niin tapahtumatonta ettei siitä kykene mitään kirjoittamaan? Vai olemmeko niin kiireisiä, että muutaman rivin naputtaminen tuntuu ylivoimaiselta? Vai kenties päässä ei vaan pyöri uusia ajatuksia, ainakaan sellaisia joita voi sanoiksi pukea?
Tehdäkseni aloitteen palstan aktivoitumisen puolesta kerron teille jännittävän ja mielenkiintoisen kertomuksen byrokratiasta, johon odottava nainen törmää Helsingin sairaanhoitopiirin pyörteissä.
Raskauden aikana odottavan äidin kropan hyvinvointia seurataan monenlaisin keinoin; painoa, verenpainetta ja mahan kasvua tarkkaillaan säännöllisesti. Jokaisella neuvolakäynnillä myös pitää pissiä purkkiin ja näytteestä etsitään proteiinia ja sokeria (neuvolatäti etsii, itse ei tarvitse osallistua analyysiin). Jos sokeria tai proteiinia löytyy, seuraa jatkotoimenpiteitä. Omalla kohdallani sokeriarvot ponkaisivat pari viikkoa sitten pilviin. Jatkotoimenpide; sokerirasituskoe, jossa parin tunnin välein otetaan verinäyte ja juotetaan ällöltä maistuvaa sokeriliuosta. Jos arvot ovat tässä testissä koholla, todetaan äidillä jonkin asteinen raskausajan diabetes (googlatkaa itse, siitä löytyy dataa ihan liikaakin). Ja minullahan oli koholla, kaikki testatut arvot. Hyvästi Ben&Jerry's!
Tässä vaiheessa neuvola & terveyskeskus heittivät kädet ilmaan ja ilmoittivat, että nyt asia siirtyy äitiyspoliklinikan hoidettavaksi. Sain pari sivua ruokavalio-ohjeita (ei mitään uutta, sitä jäätelöä pitää tosiaan vähentää) ja toivotuksen että äitiyspoli ottaa yhteyttä, varmaan asap kun ollaan jo näin pitkällä raskaudessa. Minullahan on laskettuun aikaan enää runsas kuukausi.
Tässä vaiheessa kertomus muuttuu yksityiskohtaiseksi, koska verenpaineeni alkoi kohota tämän tehottomuuden edessä. Yrittäkää kestää, tai hypätkää suoraan loppupäätelmiin.
Parin päivän odottelun jälkeen neuvolatäti kehoitti soittamaan polille, kun kutsua jatkotutkimuksiin ei ollut kuulunut. Tein työtä käskettyä, ja jonotin puhelimessa 15 minuuttia äitiyspolin ajanvaraukseen (ajanvaraus on mahdollista arkisin klo 14-15, ja jonot on älyttömät). Vastannut kätilö kuunteli huoleni ja pyysi odottamaan hetken, hänen täytyy konsultoida asiasta jotakuta. Puhelin meni mykäksi ja hetken kuluttua puhelu katkesi kokonaan. Eikun uudestaan jonottamaan siis. 20 minuutin jonotuksen jälkeen sama kätilö vastasi, pahoitteli tapahtunutta ja sanoi, että diabetes-kätilö soittaa minulle vielä saman päivän aikana, ja varaa minulle ajan. Mihin, se ei vieläkään selvinnyt; mahdollisesti henkilökohtaiselle juttutuokiolle ruokavaliostani, ehkä vuorokauden verensokeriseurantaan polille - ei mitn hajua.
Eikä se koskaan soittanut.
Tänään aloitin prosessin määrätietoisesti alusta. Soitin äitiyspolin päivystykseen, josta kehoittivat soittamaan äitiyspolin jollekin toiselle osastolle. Antoivat numeron. Soitin sinne. Kehoittivat soittamaan suoraan diabeteskätilölle. Antoivat numeron. Soitin sinne. Kätilö vastasi, sanoi pitävänsä lähetettäni parhaillaan kädessään mutta oli vastaanotto kesken - hän soittaa minulle myöhemmin tänään.
Sitä tässä sitten odotellaan.
Ehkä vähän tyhmänrohkeasti en ole huolissani omasta terveydestäni tai edes PÄ:n hyvinvoinnista - mikään muu seuranta-arvo ei viittaa ongelmiin, paitsi tuo sokeri. Suvussa on diabetesta ja äidilläni on myös ollut raskauden aikana sokeriarvot koholla, ilman mitään seurauksia minulle tai veljelle. Jäätelön mässäämisen lopettaminen ei paljoa kirpaise, jos sillä varmistetaan että minä ja PÄ voidaan hyvin vielä kuukausi samassa kropassa. Mutta olen todella turhautunut tähän tehottomuuteen! Ja ettei kukaan tiedä mitään! Ja että näitä puhelinnumeroita joihin olen soitellut pantataan kuin valtionsalaisuuksia, vaikka niissäkään vastanneet ihmiset eivät ole tienneet mistään mitään! Tehotonta! Tyhmää! Resurssien haaskausta!
Tarinan opetus? Ei kai yhtään mikään. Jos jotain on tässä kuluneen 8 kk:n aikana oppinut, niin että julkinen sektori kaipaa rankkaa uudistuskonsultointia. Synnytysvalmennuksessa katsoimme 80-luvulta peräisin olevia VHS-videoita, käsin kirjoitettuja ja piirrettyjä piirtoheitinkalvoja ja esitekopioita, joista puolet sivusta ei ollut kopioitunut kunnolla. Internetin hyödyntäminen perustiedon levittäjänä vähentäisi ruuhkia neuvolan ja äitiyspolin puhelintunneilla ja kerran powerpointiksi tehty valmennusshow yhdenmukaistaisi valmennukset ja varmistaisi että kaikki asiat tulee käsiteltyä (omalta valmentajaltamme oli puolet kalvoista kuulemma kadonneet jonnekin). Katsoimme sitä huonompaa synnytysvideota, kun parempi oli hajonnut kovan käytön seurauksena. Niin voi VHS-formaatille käydä.
Netti on täynnä kaikkea raskaus- ja synnytyssälää. Erityisen aktiivisia ovat keskustelupalstat - mutta voi elämä mitä älyttömyyksiä sielläkin leviää. Parhaiten luottettavan tuntuista tietoa tarjoavat yksityisten firmojen sivut, jotka samalla promoavat omia tuotteitaan. Luulisi olevan julkisen sairaanhoidon intresseissä levittää edes jotain "virallista" tietoa asiasta, josta tiedottaminen neuvolan puhelintuntien kautta kuormittaa julkista puolta huomattavasti. Mikään ei ole niin neuroottinen ja altis pseudotiedolle kuin odottava äiti.
Ehkäpä jätän tämän vaahtoamisen tällä kertaa tähän. Lupaan postata ensi kerralla jotain ihan muuta kuin raskausläppiä. Kuten otsikko kertoo, täällä ollaan nyt äitiyslomalla. Aikaa on!
Erittäin leppoisaa juhannusta kaikille!
posted by zra at 11:11 am
1 This you say
