Ajatuksia kvanttifysiikasta, subjektiivisesta aikakäsityksestä ja jumalasta
Epäilen, että meidän kvanttimme kietoutuivat (ks. tuonnempana, quantum entanglement), koska minullapa sattuu olemaan asiaa subjektiivisesta aikakäsityksestä ja subjektiivisesta todellisuuskäsityksestä siinä siivellä. Ihastuin myös muumipappamaiseen otsikointityyliin. Hyvä Zra! Sain juuri luetuksi Moominpappa's Memoirs, petturimaisesti englanniksi. Erinomainen kylpykirja, voin suositella lämpimästi: sopii mainiosti vaniljakermakakun tuoksuiseen (!) kylpyatmosfääriin.
Olemme päättäneet juuri kuuden DVD:n urakan nimeltä What the Bleep - Down The Rabbit Hole. Kyseessä on kvanttifysiikkaa ja todellisuutta pohdiskelevan dokumenttisarjan kakkososa. Ensimmäisen dokkarin, What the Bleep Do We Know, näin viime syksynä täällä ollessani, ja se oli jo melkoista kyytiä. Down the Rabbit Hole totaalisesti räjäytti potin. Dokkareissa mm. kvanttifyysikot, neurokirurgit, matemaatikot kertovat todellisuuden kummallisuudesta.
Kvanttiteorian mukaan, ja minähän en sitten ole fyysikko, joten älkää naulitko seinään jos selitän puuta heinää, kaikki partikkelit ovat olemassa rajattomissa todennäköisyyskentissä, eli esimerkiksi ysittäisellä atomilla ei ole tarkkaa sijaintia. Se voi täten sijaita useammassa kuin yhdessä paikassa samaan aikaan, ja vasta kun yhtälöön liitetään havainnoitsija, sen erilaiset mahdolliset sijainnit suppenevat yhteen ainoaan. Kvanttilaboratorioissa on havainnoitu (jollakin epäsuoralla tavalla!) maksimissaan 60 atomin kasan olevan useammassa kuin yhdessä paikassa samaan aikaan. Tästä voidaan päätellä, että todellakin, maailma siten kun koemme sen, katoaa joka kerta kun suljemme silmämme. Aivomme toimivat siis niinsanottuna todellisuussuodattimena, joka päästää vain opitun todellisuuden läpi (niin, mihin katosi mm. mielikuvitusystäväni Mohmo, joka oli aina yhtä hyvää seuraa!?).
Eikä siinä vielä kaikki, kvanttifysiikan mukaan aika on vain neljäs ulottuvuus. Tämä tarkoittaa sitä, että ajalla ei ole definitiivistä suuntaa, eli on täysin mahdollista olla yhteydessä niin tulevaisuuteen kuin menneisyyteenkin. Ajatelkaapa! Tätä ilmiötä on tutkittu mm. seuraavanlaisella kokeella: koehenkilölle näytetään tietokoneen arpomia kuvia pilvenhattaroista ja nauravista lapsista jne. Tietokoen arpoo satunnaisesti kuvaruudulle jonkun kammottavan kuvan, esimerkiksi silvotusta ruumiista. Kun koehenkilön kaikkia refleksejä on seurattu tarkasti, ja on havaittu, että kammottavan kuvan reaktio voidaan mitata etukäteen. Tämä on selitetty kvanttifysiikan avulla siten, että koehenkilön aivoilla on mahdollisuus tietää ennakkoon kuvan ilmestyminen, eivätkä aivomme ole sidottu pelkästään tähän hetkeen.
Dokkareissa esitellään liuta edellämainitun kaltaisia kokeita, ja lisäksi kaikenlaisia hassuja tuloksia, jotka viittaavat siihen, että on mahdollista vaikuttaa omaan todellisuuteensa, niin nykyhetkessä, tulevaisuudessa kuin menneisyydessäkin. Näiden aivosoluja kutkuttelevien tiedonmurujen lisäksi dokkareissa pohditaan ihmisen, todellisuuden ja jumalan suhdetta. Haastatellut kvanttifyysikot ovat lähes kaikki sitä mieltä että jumaluus on universaalinen yhteys kaikkien partikkelien välillä, joka on mahdollista kokea. Täten esimerkiksi Buddha olisi valaistunut ymmärtämällä maailmankaikkeuden ykseyden. Partikkelien välillä on havaittu ajasta ja paikasta riippumattomia vuorovaikutuksia (quantum entanglement), ja teoriassa esimerkiksi kaksi atomia eri puolilla maailmankaikkeutta voivat olla liitoksissa ja kokea samanaikaisesti jonkin ilmiön. Mitä sanoo Pastor tälläisesta yksilön omaan kokemuspohjaan sidotusta jumalkäsityksestä? Ei sovi kirkon näkemykseen?
Jäntskää juttua. Dokkareissa esiintyvien tiedemiesten ja muiden henkilöiden uskottavuudesta voidaan tietenkin keskustella, mutta oli miten hyvänsä, ajatusleikki on kokemisen arvoinen.
Olemme päättäneet juuri kuuden DVD:n urakan nimeltä What the Bleep - Down The Rabbit Hole. Kyseessä on kvanttifysiikkaa ja todellisuutta pohdiskelevan dokumenttisarjan kakkososa. Ensimmäisen dokkarin, What the Bleep Do We Know, näin viime syksynä täällä ollessani, ja se oli jo melkoista kyytiä. Down the Rabbit Hole totaalisesti räjäytti potin. Dokkareissa mm. kvanttifyysikot, neurokirurgit, matemaatikot kertovat todellisuuden kummallisuudesta.
Kvanttiteorian mukaan, ja minähän en sitten ole fyysikko, joten älkää naulitko seinään jos selitän puuta heinää, kaikki partikkelit ovat olemassa rajattomissa todennäköisyyskentissä, eli esimerkiksi ysittäisellä atomilla ei ole tarkkaa sijaintia. Se voi täten sijaita useammassa kuin yhdessä paikassa samaan aikaan, ja vasta kun yhtälöön liitetään havainnoitsija, sen erilaiset mahdolliset sijainnit suppenevat yhteen ainoaan. Kvanttilaboratorioissa on havainnoitu (jollakin epäsuoralla tavalla!) maksimissaan 60 atomin kasan olevan useammassa kuin yhdessä paikassa samaan aikaan. Tästä voidaan päätellä, että todellakin, maailma siten kun koemme sen, katoaa joka kerta kun suljemme silmämme. Aivomme toimivat siis niinsanottuna todellisuussuodattimena, joka päästää vain opitun todellisuuden läpi (niin, mihin katosi mm. mielikuvitusystäväni Mohmo, joka oli aina yhtä hyvää seuraa!?).
Eikä siinä vielä kaikki, kvanttifysiikan mukaan aika on vain neljäs ulottuvuus. Tämä tarkoittaa sitä, että ajalla ei ole definitiivistä suuntaa, eli on täysin mahdollista olla yhteydessä niin tulevaisuuteen kuin menneisyyteenkin. Ajatelkaapa! Tätä ilmiötä on tutkittu mm. seuraavanlaisella kokeella: koehenkilölle näytetään tietokoneen arpomia kuvia pilvenhattaroista ja nauravista lapsista jne. Tietokoen arpoo satunnaisesti kuvaruudulle jonkun kammottavan kuvan, esimerkiksi silvotusta ruumiista. Kun koehenkilön kaikkia refleksejä on seurattu tarkasti, ja on havaittu, että kammottavan kuvan reaktio voidaan mitata etukäteen. Tämä on selitetty kvanttifysiikan avulla siten, että koehenkilön aivoilla on mahdollisuus tietää ennakkoon kuvan ilmestyminen, eivätkä aivomme ole sidottu pelkästään tähän hetkeen.
Dokkareissa esitellään liuta edellämainitun kaltaisia kokeita, ja lisäksi kaikenlaisia hassuja tuloksia, jotka viittaavat siihen, että on mahdollista vaikuttaa omaan todellisuuteensa, niin nykyhetkessä, tulevaisuudessa kuin menneisyydessäkin. Näiden aivosoluja kutkuttelevien tiedonmurujen lisäksi dokkareissa pohditaan ihmisen, todellisuuden ja jumalan suhdetta. Haastatellut kvanttifyysikot ovat lähes kaikki sitä mieltä että jumaluus on universaalinen yhteys kaikkien partikkelien välillä, joka on mahdollista kokea. Täten esimerkiksi Buddha olisi valaistunut ymmärtämällä maailmankaikkeuden ykseyden. Partikkelien välillä on havaittu ajasta ja paikasta riippumattomia vuorovaikutuksia (quantum entanglement), ja teoriassa esimerkiksi kaksi atomia eri puolilla maailmankaikkeutta voivat olla liitoksissa ja kokea samanaikaisesti jonkin ilmiön. Mitä sanoo Pastor tälläisesta yksilön omaan kokemuspohjaan sidotusta jumalkäsityksestä? Ei sovi kirkon näkemykseen?
Jäntskää juttua. Dokkareissa esiintyvien tiedemiesten ja muiden henkilöiden uskottavuudesta voidaan tietenkin keskustella, mutta oli miten hyvänsä, ajatusleikki on kokemisen arvoinen.
posted by Kzu at 2:30 am
0 Comments:
Post a Comment
<< Home